tiistai 21. maaliskuuta 2023

Kevään näyttelyt tulossa

 Talven selkä on taittumassa. Sataa räntää, isoina raskaina hitaasti laskeutuvina hönttösinä. Ilmassa on kosteutta ja pari astetta plussaa. Ulos ei  ole asiaa, eikä olisi sen aika muutenkaan.  Alkutalven aherrus on siinä vaiheessa, että maalaukset on maalattu. Viimeinen taulu Loviisan huhtikuun näytelyyn valmistui. Rikhardinkadun hyllygallerian pienet taulut saivat jo lauantaina puuttuvat tukipuut.

Nyt  on se aika jolloin pitää istua koneen ääressä ja kirjoittaa. Näyttelyt tarvitsevat nimen, otsikon ja jonkinlaisen kuvauksen mitä on tulossa. Taulut pitää nimetä, kertoa niiden tarina. Kenties joku on kiinnostunut siitä, miten ja miksi tekijä on päätynyt näihin ratkaisuihin?

Oikeastaan tekisi mieli kaivautua vällyjen alle. Kierrokset käyvät isolla kolmen kuukauden poukkoilevan tekemisen jälkeen. Nythän tämä alkaisi kulkea, mutta kaikella on aikansa. Nyt tuntuu, että kaikkein vaikein osa on edessä. Tauluille pitää antaa nimet, jos suinkin onnistuu ja ainakin ne on hinnoiteltava. Tämä vaihe on erityisen ristiriitainen, koska en haluaisi luopua yhdestäkään työstäni. Toisaalta ero on väistämätön. Ilman sitä en voi jatkaa työtäni taitelijana. Rahaa tarvitaan taiteen tekemiseen ja tärkeää on myös saada taiteelle katsoja, näkijä ja kokija. Vasta siinä hetkessä toteutuu  taiteen keskeinen tekijä. Taideteos syntyy uudelleen kokijansa mielessä. Vuorovaikutus voi joskus olla hyvinkin suora, usein välillinen, peräti mysteeri. 

Kirjaston näyttelyn ripustus alkaa huhtikuun ensimmäisen päivän aamuna. Näyttely on valmis avattavaksi klo 12 ja voin tunnin verran esitellä töitäni. Tusinan verran nimeän naistauluiksi. Puolisen tusinaa kulkee nimellä  kukkataulu.  Naistaulut hinnoittelen pienestä koostaan huolimatta ainakin kahdensadan euron hintaisiksi. Kukkataulut siitä puolet. Jokainen näistä pienistä tauluista on minulle aina mysteeri. Miten tästä tuli tämä? Yllättäen teos on vain valmis.


Huhtikuulle osuu nyt pääsiäinen. Lähdemme viikoksi Espanjaan heti Rikhardinkadun kirjaston ripustuksen jälkeen. Taas kerran valohoito tulee liian myöhään. Syysmasennus meni ohi muistaakseni jo ennen joulua. Tämä vain sattui sopimaan tähän. Kesänäyttelyn valmistelun voi aloittaa sitten puhtaalta pöydältä.  Maalauksia, veistoksia, ihan mitä ikinä haluan.







NÄYTTELYT kevät 2023

"Pienet taulut"

Rikhardinkadun kirjasto     Hyllygalleria Hyvinpieni   -  huhtikuu  2023

Rikhardinkatu 3    00130  Helsinki

"Kukkataulut"

Galleria Theodor  Kuningattarenkatu 18,   Loviisa        11.4.-30.4.2023

perjantai 7. lokakuuta 2022

Ympyrä sulkeutuu aina

Tänään huomasin aloittaneeni saunablogin reilu kymmenen vuotta sitten. Ilmeisesti niihin aikoihin, kun jäin eläkkeelle. Lähetin kuvan yhtä vanhasta taulustani Lovisan taidelainaamoon. Se on nähtävissä netissä ja sen katsominen herätti minussa monia muistoja. Vuosi 2012 oli aivan äskettäin, mutta toisaalta siitä hyvin kauan aikaa.

Minun on kirjoitettava useammin. Huomaan, ties kuinka monennen kerran. Teksti ja kuvat auttavat hahmottamaan aikaa ja asioita. Ympyrä sulkeutuu taas.

Siitä tuli mieleeni tapaaminen opettajani kanssa. Hän oli vanhentunut, yli 90 vuotias on jo varsin iäkäs. Hän oli äidinkielen opettajani ja ainekirjoitus oli minulle henkireikä lukioaikana, Kuvaamataidon rinnalla. Pidimme toisiamme kädestä ja tiedän, että tämä oli meille molemmille jotain hyvin merkittävää. 

Ympyrä sulkeutuu aina, MOT.



  Tämäkin on nyt Loviisan taidelainaamossa ja nähtävissä netissä, mutta koska 
 en löydä sitä kymmenen vuotta vanhaa kuvaa juuri nyt , niin lisään sen tänne 
joskus myöhemmin.





Syksyn tultua Pasilassa

Kiertävä näyttelymme on parhaillaan esillä Pasilan kirjastossa. Koko lokakuun ajan.  Puuveistosten sekoitus on aseteltu kahteen lasivitriiniin portaikossa ja yhteen pöytävitriiniin alhaalla. Sen yläpuolella on kolme maalausta sarjasta "Leijuvat objektit". 

Näyttelyn punainen lanka on yhdistää kaksi erilaista kuvamaailmaa. Minun osoittain abstraktit veistokseni ovat vastakohtana, peilinä Juha Nuutin  hauskoille karikatyyreille.  Puusta pudonneita tarinoita. Ukkoja ja akkoja, kalastajia, golfin pelaajia. Muotoja ja esineitä. Pyörillä ja ilman. Jokainen saa tulkita tai ... vain ihmetellä.

     

    Japanilaisia vaikutteita  

    Narkissos








maanantai 19. syyskuuta 2022

Uutta kohti

 Kauan on siitä, kun avasin saunablogin.  Lapsuuden savusaunat, kotipihan sauna ja kaikki kylpylät. Saunomisen lisäksi blogiin tuli mukaan taide. Ja elämä muutenkin. Filosofia. Kuvia taiteestani ja ajatuksia siitä ja sen tarpeellisuudesta.

Välissä on suuria aukkoja. En ole kirjoittanut, mutta pohtinut kaikkea sitäkin enemmän. Pitää yrittää joskus täyttää kartalta näitä valkoisia - tai mustia plänttejä. Pitäisi laittaa kuvia taiteestani. Kuvat saattavat kertoa jotain. Oleellista. Tai ainakin ne ovat oleellinen osa minua.

Mikkelin näyttely kaksi vuotta sitten oli  käänne. Koronan aikana sain töihini uutta väriä. Toisaalta jatkoin puun käsittelyä. Veistoksia, jotka ovat vieläkin kypsymässä ja odottavat omaa kasvamistaan taiteeksi.



Vuosi sitten järjestin yhdessä ystäväni Kati Helinin kanssa näyttelyn Loviisassa, Almin talossa. Liityin Loviisan taideyhdistykseen. Pieniä abstrakteja veistoksia. Puuta. Kotiutin ne ja siitä alkoi niiden koko vuoden jatkuva näyttelykierros Helsingin kirjastoissa.

Näyttely muuttui joka kuukausi aivan uudeksi aina kirjaston puitteiden mukaan. Ystäväni ja kollegani Juha Nuutti toi pienillä veistoksillaan aivan uuden elementin kiertävään näyttelyymme. Kaksi taiteen polkua yhtyi, alkoi hakea keskustelua toistensa ja katsojien kanssa. Taiteen ei ole pakko olla vakavaa. Meillä on mahdollisuus hassutella. 







tiistai 26. tammikuuta 2021

Haastattelu

 Tuttu toimittaja otti minuun yhteyttä ja kysyi, olisiko nyt uuden haastattelun aika? Huomasin jatkaneeni vuosi sitten alkanutta eristäytymistä vaikka kesällä minulla oli näyttely Mikkelissä ja syyskuussa Helsingissä. Olen niin tottunut tähän luostaria muistuttavaan elämään, etten ole tajunnut miten vähiin kaikki yhteydet ovat jääneet.

Kirjoitin viime keväänä tänne ajatuksia taiteesta ja elämästä. Sitten hiljaisuus. Kukaan ei kai ole kysellyt mitä minulle kuuluu, enkä ole kaivannutkaan. Nyt odotan luettavaksi tekstiä, jonka toimittaja sai kokoon tapaamisellamme. Puhuin paljon ja nyt on mielenkiintoista nähdä miten se on tiivistetty. 

Tänään vetäydyin taas ateljeeni hiljaisuuteen ja koska koronatilanne uhkaa vaikeutua entisestään, saatan jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Ehkä niin kauan, että saan rokotuksen. Nyt on talvi ja kirjoittamisen aika. Nyt on runon ja tarinan aika.

Kyllä tästä koronasta selvitään. Asiat kääntyvät paremmaksi. Kaikki asiat. Jatkan kirjoittamista. Kuulemisiin.

torstai 30. huhtikuuta 2020

Miksi kirjoitan

Blogin kirjoittamiseen pitää olla syy. Joskus se on ja toisinaan taas ei. Se on hiukan samanlainen ilmiö kuin se, että joskus maalaan tai veistän. Sitten voi olla aika, etten tee mitään.

Tosin kirjoittaminen on kulkenut vielä selkeämmin aaltoina. Se liittyy suuriin murroskausiin ja muutoksiin. Tuhosin 70-luvulla monta ruutuvihkoa, jotka olin kirjoittanut täyteen runoja. Se oli mielestäni järkevää runojen tason huomioiden. Vasta nyt olen alkanut empiä. Ehkä ymmärtäisin paremmin itseäni ja kehitystäni, jos voisin vilkaista nuoren Juhanin kärsimyksiä ja intohimoja suorana lähetyksenä?

Nyt olen elämäni taitekohdassa, kun korona on pakottanut pysähtymään ja työskentelemään täysin erityksissä. Syksystä alkanut jakso on muuttunut erakkoelämäksi ja olen jo kaksi kuukautta opetellut uutta tapaa tehdä töitä, maalata ja miettiä elämääni. Kai sitä voi nimittää vaikka meditaatioksi.


Olen ihmeissäni itseni ymmärtämisen kanssa. Hyväksyn puutteellisen elämänhallintani, omituisen ajantajuni ja jatkuvan muutoksen kaikessa tekemisessä. Mutta ihmettelen tämän kaiken logiikkaa hyvin usein. Välillä tuntuu, että sulaudun luontoon. Vuodenajat vaihtuvat ympärilläni kuin television ohjelmat. 

Ehkä tämä on syy miksi kirjoitan blogia. Vaikka minua häiritsee ajatus siitä, ettei blogini ilmeisesti avaudu kaikille ja pelko siitä, ettei kukaan lue tätä.

Tässä kuvassa on tarina. Nimitin sen lapsuuden muistoni mukaan. La Pinta, la Niña ja la Santa Maria. 

maanantai 27. huhtikuuta 2020

Kesää kohti

Minulle koronan aiheuttama eristys on ilmeisesti eheyttävä tapahtuma. Kuukausia jatkunut itsetutkiskelu alkaa tuottaa tuloksia.  Olen jo alkanut aavistaa missä ongelmani ja vaikeuteni asustavat ja ehkä jopa niiden syitäkin. 

Tuskin pystyn niitä paljon korjaamaan, mutta jos pystyn elämään puutteideni kanssa, olen ihan tyytyväinen.

Hyötyä pohdiskelusta tulee ehkä sitä kautta, että se auttaa hahmottamaan taiteen ja tekemiseni sisältöä ja tarkoitusta. Vaikka sekin on suurelta osin arvoitus, antaa se jotain tukea kiivetessäni askelmalta toiselle.


Laitan tähän yhden kuvan ja toivon saavani  jopa palautetta siitä. Nyt jatkan työtäni ja palaan tähän ehkä illalla.