Kauan on siitä, kun avasin saunablogin. Lapsuuden savusaunat, kotipihan sauna ja kaikki kylpylät. Saunomisen lisäksi blogiin tuli mukaan taide. Ja elämä muutenkin. Filosofia. Kuvia taiteestani ja ajatuksia siitä ja sen tarpeellisuudesta.
Välissä on suuria aukkoja. En ole kirjoittanut, mutta pohtinut kaikkea sitäkin enemmän. Pitää yrittää joskus täyttää kartalta näitä valkoisia - tai mustia plänttejä. Pitäisi laittaa kuvia taiteestani. Kuvat saattavat kertoa jotain. Oleellista. Tai ainakin ne ovat oleellinen osa minua.
Mikkelin näyttely kaksi vuotta sitten oli käänne. Koronan aikana sain töihini uutta väriä. Toisaalta jatkoin puun käsittelyä. Veistoksia, jotka ovat vieläkin kypsymässä ja odottavat omaa kasvamistaan taiteeksi.
Vuosi sitten järjestin yhdessä ystäväni Kati Helinin kanssa näyttelyn Loviisassa, Almin talossa. Liityin Loviisan taideyhdistykseen. Pieniä abstrakteja veistoksia. Puuta. Kotiutin ne ja siitä alkoi niiden koko vuoden jatkuva näyttelykierros Helsingin kirjastoissa.
Näyttely muuttui joka kuukausi aivan uudeksi aina kirjaston puitteiden mukaan. Ystäväni ja kollegani Juha Nuutti toi pienillä veistoksillaan aivan uuden elementin kiertävään näyttelyymme. Kaksi taiteen polkua yhtyi, alkoi hakea keskustelua toistensa ja katsojien kanssa. Taiteen ei ole pakko olla vakavaa. Meillä on mahdollisuus hassutella.
