maanantai 3. syyskuuta 2012

Lyhyt historia lähes kaikesta

Huomaan eksyneeni kauas saunapolulta. Saunominen ja siitä kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle ja kuljen missä kuljen. Taidepoluilla tai syrjäteillä. Mutta... ”so ist das Leben!”

Kuljeskeleminen on mukavaa ja joskus oikein antoisaakin. Perjantaina lähdin kulkemaan löytääkseni Arkadian kirjakahvilan, Arkadiabookshopin. Olin lukenut ja kuullut siitä joskus aikaisemmin. Kun ystäväni Alexander vielä puhui siitä hyvänä näyttely- ja tapahtumapaikkana päätin tutustua lähemmin.

Metrolla Kamppiin ja kävely Nervanderinkadulle. Matkan varrelle osui Taidehalli, joka aina herättää lukuisia muistoja. Näyttelyjä, taidetta, tapahtumia. Taidehalli ja sen aikalaiset Tallinnan Kunstihoone ja Tukholman Lijevalchs edustivat modernia ajatusta vaihtuville näyttelyille peustuvasta konseptista.

Ensi silmäys meneillään olevaan näyttelyyn oli tosin pieni pettymys. Televisiosta olin saanut käsityksen jostain elämää suuremmasta mystisestä kokemuksesta ja kiersin kasvavan levottomuuden vallassa kiireesti eteenpäin. Tässäkö se nyt on? Onneton narukyhäelmä ja seuraavassa salissa hämähäkin seittiä laatikoissa. Siinä välissä se pieni pimeä huone omituisine valoineen. Punainen laserristikko vai mikä lie?

Tosin kaksi avointa hämähäkkien rakennelmaa herätti jopa kysymyksiä. Kuinka ne pysyvät tuolla ilman seiniä. Pitääkö ympärillä oleva pieni vallihauta vesiesteineen ne alueella? Ja henkilökunta kertoi, ettei välttämättä pysykään. Voivat poistua tontilta, mutta he yrittävät paimentaa niitä. Ja ne ovat kotimaisia. Ei haittaa vaikka kakaisivat talon ulkopuolellekin. Niitä ja laatikoissa asuvia ulkomaalaisia ruokitaan kaikenlaisilla ötököillä pari kertaa viikossa. Ehkä kannattaisi silloin olla paikalla?

Kolmannen salin video jäi sitten askarruttamaan mieltä. Kummallisten pallukoiden nostamana taivaalla purjehtiva mies. Pienessä teltan nköisessä gondoolissa. Tavoitteliko se jotain hämähäkkimäistä? Kevyttä, outoa ja erilaista maailmaa? Ikäänkuin maailma ylösalaisin, maan vetovoimaa uhmaten ylöspäin pyrkivää seitinohutta rakennelmaa. Hämähäkkien hitaasta maailmasta katsottuna elämä niiden ympärillä on ehkä kuin nopeutettu filmi, nykivää ja tempoilevaa.

Mittasuhteiltaan outo ja merkillinen näyttely jää elämään mielessäni ja huomaan ajattelevani ajoittain uudesta näkökulmasta. Vaikka minun on vaikea reilusti myöntää, että näyttely olisi tehnyt minuun vaikutusta. Eihän se ollut juuri mitään. Vai oliko? Ehkä jotain pientä ja hämähäkin kokoista. Tai sitten jotain niin suurta, ettei sitä oikein hahmota?



Ja sitten löysin Nervanderinkatu 11 Arkadiabookshopin. Vaikka se sattuikin olemaan juuri nyt kiinni. Katselin ikkunoita ja silmiini osui kirja ”Lyhyt historia melkein kaikesta”. Tuohan voisi olla myös Saunablogini määritelmä! Nimestään huolimatta se on blogi melkein kaikesta.












Palaan saunapoluille pian. Etenkin savusaunaan liittyy niin paljon tärkeitä kysymyksiä, joita pitää pohtia. 

Näyttely Silvopleessa jatkuu

Yhteenvetona kesän näyttelyistä sanoisin, että hyvin meni. Dixissä monet ulkomaalaiset kävijät tekivät ostoksia ja niin puisia otuksia lähti eri puolille maailmaa. Ameriikkan asti!






Ravintola Silvoplee antoi näyttelylleni jatkoaikaa syyskuun. Nyt täytyy vain mainostaa sitä, että saisin jotain myytyäkin. Palaute on ollut sen suuntaista, että ehkä saan työhuoneen vuokran maksettua. Ainakin jonkin aikaa!
Tässä näyttelyn viralliset suojelijat. Kaksi, jo 90-luvulla syntynyttä Tomppelia. Näistä en raatsisi luopuakaan, paitsi, jos hinnasta sovitaan. Mitäpä ei artisti tekisi taiteen eteen? Tai sen työhuoneen vuokran maksamiseksi!