Huomaan eksyneeni kauas saunapolulta.
Saunominen ja siitä kirjoittaminen on jäänyt
vähemmälle ja kuljen missä kuljen. Taidepoluilla tai
syrjäteillä. Mutta... ”so ist das Leben!”
Kuljeskeleminen on mukavaa ja joskus
oikein antoisaakin. Perjantaina lähdin kulkemaan löytääkseni
Arkadian kirjakahvilan, Arkadiabookshopin. Olin lukenut ja kuullut
siitä joskus aikaisemmin. Kun ystäväni Alexander vielä
puhui siitä hyvänä näyttely- ja tapahtumapaikkana
päätin tutustua lähemmin.
Metrolla Kamppiin ja kävely
Nervanderinkadulle. Matkan varrelle osui Taidehalli, joka aina
herättää lukuisia muistoja. Näyttelyjä,
taidetta, tapahtumia. Taidehalli ja sen aikalaiset Tallinnan
Kunstihoone ja Tukholman Lijevalchs edustivat modernia ajatusta
vaihtuville näyttelyille peustuvasta konseptista.
Ensi silmäys meneillään
olevaan näyttelyyn oli tosin pieni pettymys. Televisiosta olin
saanut käsityksen jostain elämää suuremmasta
mystisestä kokemuksesta ja kiersin kasvavan levottomuuden
vallassa kiireesti eteenpäin. Tässäkö se nyt on?
Onneton narukyhäelmä ja seuraavassa salissa hämähäkin
seittiä laatikoissa. Siinä välissä se pieni pimeä
huone omituisine valoineen. Punainen laserristikko vai mikä lie?
Tosin kaksi avointa hämähäkkien
rakennelmaa herätti jopa kysymyksiä. Kuinka ne pysyvät
tuolla ilman seiniä. Pitääkö ympärillä
oleva pieni vallihauta vesiesteineen ne alueella? Ja henkilökunta
kertoi, ettei välttämättä pysykään.
Voivat poistua tontilta, mutta he yrittävät paimentaa
niitä. Ja ne ovat kotimaisia. Ei haittaa vaikka kakaisivat talon
ulkopuolellekin. Niitä ja laatikoissa asuvia ulkomaalaisia
ruokitaan kaikenlaisilla ötököillä pari kertaa
viikossa. Ehkä kannattaisi silloin olla paikalla?
Kolmannen salin video jäi sitten
askarruttamaan mieltä. Kummallisten pallukoiden nostamana
taivaalla purjehtiva mies. Pienessä teltan nköisessä
gondoolissa. Tavoitteliko se jotain hämähäkkimäistä?
Kevyttä, outoa ja erilaista maailmaa? Ikäänkuin
maailma ylösalaisin, maan vetovoimaa uhmaten ylöspäin
pyrkivää seitinohutta rakennelmaa. Hämähäkkien
hitaasta maailmasta katsottuna elämä niiden ympärillä
on ehkä kuin nopeutettu filmi, nykivää ja tempoilevaa.
Mittasuhteiltaan outo ja merkillinen
näyttely jää elämään mielessäni ja
huomaan ajattelevani ajoittain uudesta näkökulmasta. Vaikka
minun on vaikea reilusti myöntää, että näyttely
olisi tehnyt minuun vaikutusta. Eihän se ollut juuri mitään.
Vai oliko? Ehkä jotain pientä ja hämähäkin
kokoista. Tai sitten jotain niin suurta, ettei sitä oikein
hahmota?
Ja sitten löysin Nervanderinkatu 11 Arkadiabookshopin. Vaikka se sattuikin olemaan juuri nyt kiinni. Katselin ikkunoita ja silmiini osui kirja ”Lyhyt historia melkein kaikesta”. Tuohan voisi olla myös Saunablogini määritelmä! Nimestään huolimatta se on blogi melkein kaikesta.
Palaan saunapoluille pian. Etenkin savusaunaan liittyy niin paljon tärkeitä kysymyksiä, joita pitää pohtia.