Tuttu toimittaja otti minuun yhteyttä ja kysyi, olisiko nyt uuden haastattelun aika? Huomasin jatkaneeni vuosi sitten alkanutta eristäytymistä vaikka kesällä minulla oli näyttely Mikkelissä ja syyskuussa Helsingissä. Olen niin tottunut tähän luostaria muistuttavaan elämään, etten ole tajunnut miten vähiin kaikki yhteydet ovat jääneet.
Kirjoitin viime keväänä tänne ajatuksia taiteesta ja elämästä. Sitten hiljaisuus. Kukaan ei kai ole kysellyt mitä minulle kuuluu, enkä ole kaivannutkaan. Nyt odotan luettavaksi tekstiä, jonka toimittaja sai kokoon tapaamisellamme. Puhuin paljon ja nyt on mielenkiintoista nähdä miten se on tiivistetty.
Tänään vetäydyin taas ateljeeni hiljaisuuteen ja koska koronatilanne uhkaa vaikeutua entisestään, saatan jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Ehkä niin kauan, että saan rokotuksen. Nyt on talvi ja kirjoittamisen aika. Nyt on runon ja tarinan aika.
Kyllä tästä koronasta selvitään. Asiat kääntyvät paremmaksi. Kaikki asiat. Jatkan kirjoittamista. Kuulemisiin.
