maanantai 7. joulukuuta 2015

Itsenäisyyspäivän jälkeen

Syyskuussa luulin, että kiireet ovat ohi pian syysnäyttelyn avajaisten jälkeen. Syksyhän on hiljaisen ja rauhalllisen tekemisen aikaa. Syyssateet pitävät sisällä ja pitkien pimeiden päivien harmauteen tuo sisältöä tasainen, katkeamaton ahertaminen. On hyvää aikaa tehdä pieniä tauluja jouluksi, isompia tauluja Kotigallerian näyttelyyn ja siinä välissä kirjoittaa runoja ja tehdä jotain hyödyllistä. Siivota työhuone, viedä tarpeettomia kirjoja Emmaukseen ja tavata ystäviä.

Mutta ilmeisesti kaikki meni aivan toisin. Kaamoksen katkaisi kahden viikon matka Turkkiin. Antalya, Kappadokia ja vielä viikko Välimeren rannalla Siden lähellä, Turkin "rivieralla". Päivittäinen annos häikäisevää aurinkoa, mielikuvituksellisia maisemia, käsittämätön määrä historiaa, taidetta, kulttuuria ja monipuolinen kattaus turkkilaisia ruokia. Pienistä palasista alkoi vähitellen hahmottua jotain koskettavaa ja suurta. Erityisesti runoilija, mystikko Maulana Dzalaladdin Rumi, joka on elänyt 1200-luvulla. Hän perusti Mevlevi-dervishshijärjestön (pyörivät dervishshit). Hän syntyi nykyisessä Afganistanissa, mutta eli ja asui suurinman osan elämäänsä Konjassa Turkin Kappadokiassa. (kts Jaakko Hämeen-Anttila, Ruokopillin tarinoita)

Paluuta arkeen ei helpottanut yskä ja nuha, jotka hyökkäsivät kimppuun todenteolla heti seuraavana aamuna, kotona. Olisin varmaankin saanut kahden viikon sairasloman, jos minulla olisi oikea työnantaja. Taiteilija "työnantaja" tuumaili vain, että lepää nyt. Sulattele näkemääsi ja kokemaasi. Lääkäri kuunteli minua ja kehkoja ja totesi: antibiootteja tähän tarvitaan, mutta stressi on saanut huuliherpeksen puhkeamaan ja se pitää hoitaa. Tuhti lääkekuuri siihenkin. Kuumaa juotavaa ja lepoa!

Nyt, kolmen viikon toipumisajan jälkeen alan palata entiselleni. Synkkä ja masentunut, hajamielinen ja keskittymiskyvytön taiteilija pohtii, mitä käytännöllista olisi tehtävissä. Pyykit pesuun, kaupasta jotain ja missä on se Turkin aurinko, jonka kuvittelin säilöneeni sisälleni? Toimeksianto on määriteltävä taas uudelleen. Josko tekisin jotain pientä? Maalaisin vaikka pienen kuvan, kirjoittaisin ehkä runon? Tai jos kävelisin ostamaan elokuvalippuja?

Kyllä! Siitä aloitetaan. Menen tyttärieni kanssa elokuviin ja valmistaudun tarjoamaan heille jouluaterian, ennen joulua. Näin on tehty viime vuosina. Tämän kirjoitan tänään ja huomenna jotain muuta. Joskus, myöhemmin jotain ihan muuta. Mutta se on jo toinen tarina, se.




Lähden käymään vaikka Magnus Enckellin haudalla Haminassa, Husulan hautausmaalla.

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Avajaisten jälkeen

Taidenäyttely, tauluja sekä veistoksia on avattu. Galleria Dix, Uudenmaankatu 19 ja työt ovat esillä lokakuun puoleen väliin saakka.

Avajaisten jälkeen jokainen päivä on kertausta. Koko puoli vuotta jatkuneen prosessin arviointia.  Ei niinkään tärkeä asia ole kirjoitetaanko näyttelystä yhtään kritiikkiä. Sanalliset ja vieraskirjaan palautteet painavat vaakakupissa enemmän. Toisaalta tulee usein mietittyä, mitä tuli tehtyä? Vertailu muihin taiteilijoihin käy välillä kuumana. Onko minun panoksellani mitään merkitystä, ostaako töitä kukaan?

Työhuoneen siivouksen pitäisi olla jo käynnissä. Romut pois tieltä ja säilytettävät taulut oikeille hyllyille. Mutta sepä onkin helpommin sanottu kuin tekaistu. On helpompi tehdä hakemusta seuraavan vuoden näyttelypaikasta kuin ottaa luuta käteen. Teatteri Kallion jazzilta vetää puoleensa. Museokortti houkuttelee tutustumaan HAMin tarjontaan Tennispalatsiin.

Nyt on pakko laatia tiukka lukujärjestys! Huomenna aamulla uimaan. Vähintään kilometri. Perjantaina kolme tuntia meditaatiota savea pyöritellen ja sitten Tampereelle, Kokkolaan. Kokkolassa saa kantaesityksensä Harri Vuoren sävellys "Lentoon". Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri Sakari Oramon johdolla Snellmansalissa lauantaina illalla. Tuleehan se Helsinkiinkin, mutta Kokkola on Kokkola ja Keski-Pohjanmaan soittajien oikea ympäristö.


 Kahden norsun näyttelyssä on myöskin lintuja.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Kahden norsun tie

Olen lähtenyt seuraamaan polkua nimeltä "Kahden norsun tie". Se on myös nimi näyttelylleni, joka avataan  Galleria Dixissä, Uudenmaankatu 19,  lauantaina. Tauluja, veistoksia ja kaikessa paljon Afrikan vaikutteita, väreissä, muodoissa.

Kesä meni nopeasti vaikka kuulemma satoi, oli kylmäkin. Mietin usein miten olenkaan ajoittanut näyttelyn syksylle (taas) vaikka siitä seuraa ylikuumenemista ja (tuskan)hikeä, kun ajatukset suuntautuvat tulevan näyttelyn erinäisiin vaikeuksiin. Taulujen, veistosten toteuttamisesta puhumattakaan!

Ratkaisin ongelman osittain toiminnallisia menetelmiä käyttäen. Pilkoin puita, lämmitin saunaa. Kuokin ja raivasin pihamaata, kaadoin puita, karsin risukkoa ja pyöritin kiviä.  Pihamaalla ja rannassa saunan luona. Lisäksi tarkkailin vedenkorkeutta ja ympäröivää luontoa muutenkin. Haikein mielin katselin ensimmäistä kurkiauraa, joka suuntasi etelään.

Saunakokemuksia tuli, mutta varmaankin enemmän pohdin taiteen olemusta, tekemisen ongelmia ja kaikkea siihen liittyvää. Tänään on kulunut sataviisikymmentä vuotta Pekka Halosen syntymästä. Sibeliuksesta on puhuttu paljon ja siinä yhteydessä myös taiteen tekemisen eri puolista. Miten masennus vaikuttaa luomisprosessiin. Missä viipyy minun kahdeksas sinfoniani vai olenko saanut valmiiksi ensimmäistäkään?

Viiden vuoden kuluttua on puolestaan sataviisikymmentä vuotta Magnus Enckellin syntymästä. Tämä kultakauden mestari on haudattu Haminan vanhalle hautausmaalle. Etsimme jo kertaalleen sitä, mutta koordinaatit olivat puutteelliset ja päätimme palata asiaan myöhemmin. Kuulopuheiden mukaan hauta on jäänyt huonolle hoidolle.

Sibeliuksesta on todella puhuttu, mutta eiköhän kaikki tuon ajan taiteilijat ansaitsisi tulla muistetuiksi. Uskon, että sillä olisi tänään yhtä suuri merkitys kuin silloin , kun Suomea vasta raivattiin asuttavaksi ja kylistä rakennettiin kaupunkeja. Meidän kulttuurimme ja sivistyksemme on nuorta ja kansakuntamme historia lyhyt, mutta kunnioitettava ja arvokas.

Olemme saaneet ja ottaneet oppia ja tänään meillä paremmat mahdollisuudet siihen kuin koskaan. Maailman myrskyt ovat olleet kaukana, mutta silti olemme osaa tätä glopaalia planeettaa emmekä voi valita ainoastaa hyviä ja helppoja tapoja osallistua siihen. Tehkäämme siis parhaamme. Meillä on kaikki edellytykset rakentaa inhimillisempää maailmaa ja tulla paremmaksi, monikulttuurisemmaksi yhteiskunnaksi ilman paniikkia ja turhia pelkoja.

Ja minä valmistaudun näyttelyn avajaisiin varsin rauhallisin mielin. Näyttää siltä, että työskentely on tuottanut hyvän tuloksen. Uskon saavani esille parhaan mahdollisen kokonaisuuden -  parhaan toistaiseksi. Kyllä seuraava kerta talvella (14.2.-8.3.2016)  voi olla vielä parempi, mutta se onkin sitten KotiGallerian 4. näyttely.



Tätä taulua ei enää ole. Se on omakuva, joka on muuttunut toiseksi,
mutta minusta se kuvaa taitelijan päätä prosessin jossain vaiheessa.
Laitan uusia kuvia pian kotisivulle : www.juhanivierimaa.fi ja 
Instagramiin.
Ja facebookissa on kutsu ja kaikki! 

Tervetuloa avajaisiin! Palaan tänne raportoimaan pian.
Seuraavaksi alan tutkimaan miten selviän avajaisten jälkeisestä
masennuksesta 

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Kesäksi kuntoon

Tein uuden vuoden lupauksen (joku vuosi sitten), että alan kirjoittamaan blogia, saunablogia. Kirjoitan siinä saunomisesta, saunoista, lapsuuden muistoista uusiin kokemuksiin. Ja siinä sivussa pohdin elämää ja saatan kirjoittaa kaikesta (mielenkiintoisesta) mihin olen törmännyt. Vaikkapa erityinen kirja, elokuva tai vaikkapa joku päähänpisto, keksintö, tärkeä oivallus. 


sitaatti:

Kirjoitin eilen ensimmäisen tekstin saunablogiini. Sen nimi on Juhanin saunat ja se sisältää ajatuksia ja muistoja saunoista, joissa olen käynyt ja jotka liittyvät elämäni eri vaiheisiin. Samalla pohdin elämää kaiken kaikkiaan ja saatan kirjoittaa kaikesta muustakin mielenkiintoisesta, oli kyse sitten kirjoista, elokuvista tai tapaamistani ihmisistä. Mutta mikään ei ole niin tärkeää kuin sauna! Paitsi ehkä saunan lämmitys.


Tästä se alkoi. Välillä on ollut taukoja, mutta aion jatkaa. 


Saunat ovat jääneet vähemmälle. Jotenkin on hiipunut koko innostus. Katsotaan palaako se kesän tullen vai kuinka käy. Nyt kolme kuukautta selvänä, ilman viinaa. Tarkoittaa entistä terveempiä elämäntapoja ja vielä pitäisi parantaa. Kumpuvatsa on ihan entisellään, liikkuminen jäänyt aika vähiin. Tarvitaan muutos, työn kautta,... Suomi kuntoon! On monta asiaa, jota haluan tehdä ja olla mukana. Menisinkö kuntosalille, ostaisinko vitamiineja, vai olisiko aika aloittaa vaikka espanjan tunnit uudelleen? Tai kreikkaa?

Noh, jalka on kipeä, yskäkin on, mutta ainahan sitä syitä löytyy. Enpä silti masennu. Siitä olen melkein päässyt jo eroon. Kai se masennuskin lihottaa ja heikentää  kuntoa. Ja näköä. Kulttuurikuuri sitä vastoin on alkanut piristämään elämääni. On käyty teatterissa. On käyty taidenäyttelyissä. On ollut kotigalleriaa ja kotikonserttia. 

Toukokuussa Kallio kukkii ja työryhmä suunnittelee Ympyrätalon ja sen ympäristön kohentamista taiteen avulla. Kallio on Helsingin ydinaluetta, Ympyrätalo on sen keskipiste! Kioskit ympyrätalon kulmalla pitäisi pelastaa, saada niihin uutta elämää ja toimintaa. Hyötyjinä kaikki , jotka päivittäin kulkevat tämän solmukohdan kautta.

Vaalit oli ja meni. En tiedä tuliko mitään muutosta. Pahoin pelkään, että entistä hullumpi politiikka saa valtaa. Toisaalta, valituissa ja valitsemattomissa ehdokkaissa on monta viisasta ja osaavaa ihmistä. Nyt pitää vain löytää oikea tapa toimia. Yhteistyössä on voimaa muuallakin kuin eduskunnassa. Ainakin Kalliossa!

Palaan Ympyrätalon kulmalle. Kallio kukkii toukokuussa, meillä on kotona näyttely ja kotikonsertti. Vaihdan uudet taulut Helsinginkadulle, Suomen Potilasliiton ikkunaan. Alan heti tekemään julistetta Kotigallerian näyttelystä. Nina Baskin akryylimaalaukset, Iiris Hanellin valokuvat ja minun "muotokuvat" keittiön puolella,  Köök Gallerissa.

Avajaiset meillä, Siltasaarenkatu 11 C 47 pidetään 8.4. klo 17-19 ja siitä on hyvä jatkaa vaikka Teatteri Kallioon, hiukan mäkeä ylöspäin, Kallio kukkii avajaisiin. Suurempi Kallion tapahtuma on sitten lauantaina Karhupuistossa. Kotikonserttissa näyttelyn lopuksi esiintyy trio Uinuva sunnuntaina 17.4. klo 17.30 alkaen. Heta tulkitsee Saima Harmajan runoja, kitaran ja sellon säestyksellä. Lyyristä popmusiikkia. Uutaa, mielenkiintoista taidemusiikkia.

Palaan pian aiheeseen, koska nyt minulla on paljon kerrottavaa. Näyttely ja  konsertti kotona on jotain, josta odotan paljon. Tämä kevät tuo uusia kukkia Kallioon.



uusia tuulia
vanhoja polkupyöriä
runo on viesti

blogi on runo
pyörätie ja elämä
jatkuu huomenna








No niin!
Nyt minun pitää lähteä kirjastoon.
Palautan vanhat ja haen uuden,
Juha Hurmeen ... mikäs se olikaan?
Kalareissu?
Ei, vaan "nyljetyt ajatukset"!

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kesää ja saunaa odotellessa

Taidenäyttely kotona on ohi tältä vuodelta. Olihan se aika rankkaa, mutta vuoden kuluttua taas uudelleen. Syksyllä, lokakuussa ripustamme syysnäyttelyn Galleria Dixiin, Uudenmaankadulle. Kolme viikkoa vielä toistaiseksi tuntematonta uutta taidetta. Ajatuksia on jo päässä, mutta tämä, pitkä ja pimeä tuotantokausi pitää ensin sulatella, ihmetellä ja aprikoida. Pidän pidennetyn pääsiäisloman ja lähden ilmeisesti Pohjanmaalle ja sieltä Savoon.





Järjestyksessä kolmas kotinäyttely päättyi komeasti Naistenpäivän konserttiin. Ensimmäisen kerran. Uusia kävijöitä katsomaan samalla tauluja. Toimii. Ehkä olisi sittenkin kannattanut kokeilla useampia erilaisia koti-iltoja. Olihan meillä yhtenä teemailtana musiikkityönohjausta seuraamassa peräti seitsemäntoista työnohjaajaa. Uniseminaari jäi järjestämättä ja menetin hyvän tilaisuuden moneen muuhunkin aiheeseen. Mutta asia kerrallaan.

Olen viime viikkojen aikana nauttinut Teatteri Kallion musiikkitarjonnasta. Juhani Styrman on toimelias, osaava ja luotsannut monta pientä, mutta virkistävää musiikki-iltaa. Niistä olen saanut vinkkejä tuleviin kotikonsertteihin. Sillä niitä pitää jatkaa. Onko ohjelmisto kamarimusiikkia, viulu, sello ja laulu suunnalla vai jotain aivan muuta? En tiedä vielä, mutta eteenpäin mennään.

Hyvänä esimerkkinä toimii ystäväni Jyrki Kalliuksen upea kotikonserttien sarja Maunulassa. Hyvin monenlaista, monimuotoista musiikkia. Viimeksi Kansallisteatterin sykähdyttävä Timo Tuominen hurmasi yleisönsä Brell tulkinnoillaan. Kaksi kelpo muusikkoa tukenaan. Ne tulkinnat koskettivat ja nostivat tunteet pintaan. Kaiken lisäksi enimmäkseen miehen omina käännöksinä.

Nyt minä lähden ensin enon luona käymään, sitten Tampereelle ja palaan blogin kirjoittamiseen  paremmalla ajalla. Kerron sitten mitä ajatuksia löysin Jaakko Löytyn konsertista. Mikä yhteys on Maunulalla ja Windhoekilla ja muuta ihmeellistä.

Hyvää viikonloppua kaikille!


torstai 5. maaliskuuta 2015

Runohaaste

Näyttely kotona sitoo ja rajoittaa normaalia elämää, mutta samalla se sähköistää. Arkipäivän energiataso nousee ja koko ajan syttyy uusia kipinöitä, uusia ituja tauluista, veistoksista tai vaikka runoista.

Vastasin kaiken touhun keskellä jopa facebookissa runohaasteeseen. Ihan ensimmäinen ajatus oli kirjoittaa itse kaikki viisi runoa, mutta sitten arvostelukyky (kriittisyys) palasi osittain ja kirjoitin vain yhden runon. Se sytytti kuitenkin pienen runoilijan minussa elämään. Se palautti halun lukea runoja ja ajatella/nähdä toisella tavalla.

Vietämme talven
siveltimet ja minä
kirjoittamalla

(Shiki Masaoka)

Minäkin voisin kirjoittaa talvella. Odotan kesää päästäkseni työstämään puuta. Veistoksia tai polttopuuta. Pääasia olla ulkona ja nikkaroida, pilkkoa, sahata, höylätä ja jos siinä syntyy taideteos niin mikäpäs siinä. Viime kesänä tulin tutuksi palokärjen kanssa. Se alkoi vastailla huhuiluuni. Lumikko pyöri uteliaana katsomassa puuhiani.

Nyt odotan vieraita (kotona) ja leivon samalla uutta leipää. Kun näyttely on ohi lähden käymään jossain. En vielä tiedä missä, mutta jossain. Aion kävellä, käydä museoissa, taidenäyttelyissä, konserteissa. Jos kohdalle osuu uimahalli,tai vaikkapa sauna. Aion saunoa, kun se on mahdollista.

Toivon, että onnistun pääsemään saunaseuran jäseneksi. Tätä kirjoittaessani huomaan, ulkona kirkastuu. Varmaankin kevät tekee tuloaan. Uusia versoja työntyy esiin kaikkialta, Ja minä asetan suuria odotuksia Ympyrätalon Galleriaan. Toiveuni. Keskeisellä paikalla Helsingin ytimessä tulisi olemaan taidegalleria, joka olisi nähtävissä ulos. Näyteikkunat ja ympäristö täynnä taidetta. Ympyrätalo kokonaisena taideteoksena osana ihmisten arkea. Sen ympäri voi kävellä. Taidetta näkisi menemättä edes sisälle. Kallion taiteilijoiden töitä. Tai vaikka tuulahdus toiselta puiolen maailmaa.

Kallio toivottaa kaikki tervetulleiksi. Niin kuin minutkin. Maalaispojan, joka muutti Oulunkylästä tänne.
Tuossa pienessä rakennelmassa tietoa tapahtumista, palveluja, kioski ja vaikka suutari ja pyöräkorjaamo.

Palaan aiheesen pian. Lisää visioita ja tuulentupia!


tiistai 24. helmikuuta 2015

Kotigalleria kolmannen kerran

Kotigallerian kolmas, avajaiset taas Ystävänpäivänä, onnistui odotusten mukaisesti. Aivan kuten Oscar-gaalassa, ei mitään yllätyksiä tullut, mutta vieraita oli runsaasti. Ja tyylikästä. Ripustuksesta annettiin jälleen kerran kiitosta vaimolleni,  Lisa Enckelille. Järjestelyt olivat edellisiä kertoja paremmat tai sitten kokemus on tuonut rutiinia.

Joku vieraista ihmetteli taulujen alhaisia hintoja, mutta tarkoitus ei olekaan kiskoa suuria voittoja. Tärkeämpää on. että taide löytää ostajan, joka iloitsee siitä, taulu saa hyvän kodin ja taiteilija saa mahdollisuuden tehdä uutta. Taiteen tekemisessä olen kokenut merkittäväksi, että taide tulee nähdyksi ja arvioiduksi. Vaatii suunnatonta itsetuntoa tehdä taidetta ilman palautetta. Inhimillinen halu on tulla kuulluksi ja nähdyksi. Taulut ja veistokset haluavat erityisesti. Muutoin ne voivat kadota varaston sotkun ja pölyn alle.

Uutena piirteenä kotigalleria järjestää kotikonsertin lopettajaispäivänä sunnuntaina 8.3. Naistenpäivänä. Silloin cembalon soittaja Pilvi Listo-Tervaportti soittaa ranskalaisen  naissäveltäjän teoksia ja Bachia. Paikat on varattava facebookissa, koska tilaa on rajallisesti. (kts fb) Palaan asiaan pian.

Kotinäyttelyt ja -konsertit ovat yleistymässä. Muualla maailmassa tämä ilmiö on nähtävästi tutumpi ja siihen suuntaan kai meilläkin ollaan menossa. Olen keskustellut asiasta ja olemme todenneet verkostoitumisen ja sosiaalisen median tuovan uusia mahdollisuuksia.

Keväällä Kallio kukkii taas toukokuussa ja kotigalleria osallistuu tapahtumaan omalla näyttelyllä. Mukana ovat Iiris Bask valokuvilla ja Nina Bask maalauksilla. Minä tuon mukaan omia taulujani. Kerron myöhemmin lisää ja uskon, että näin vältyn näyttelyn jälkeiseltä depressiolta. Esittelen nyt esillä olevia kuvia nyt ja seuraavissa blogeissani. Mukavaa kevättä. Kyllä se kesä tulee.



Tervetuloa tutustumaan näyttelyyn ja tapaamisiin, Juhani 0451046767


                      Maailman synty; pigmentti, mehiläisvaha vanerille98,5x98,5 cm, kehystetty, hinta 1250:-










Kallio; pigmentti, mehiläisvaha vanerille  20x20 cm, kehystetty, hinta 80:-





Kirkko; pigmentti, mehiläisvaha vanerille, 20x20 cm, kehystetty, hinta 80:-











 Sivullinen; pigmentti, mehiläisvaha vanerille,
39z47  cm, hinta 250:-



Namibia; pigmentti sekatekniikka puulevylle, 37x84 cm, hinta 720:-
 Europaeus; sekatekniika puulevylle, 36x95 cm, hinta 825:-



Satamasirri, pigmentti vanerille, 41x51 cm , hinta 180:-

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Pitkän hiljaisen vuoden jälkeen

Edellisestä blogista on yli vuosi. Mikäli muistan oikein, teimme silloin matkan Afrikkaan, Namibiaan.

Sitä seurasi euforinen vaihe, kotigallerian toinen näyttely ja sitten pitkä hiipivä masennus.

Nyt olen palaamassa ihmisten ilmoille ja kolmas näyttely kotona on pian valmis.


 KotiGalleria T47
Avajaiset on 14.2. klo 14-17
Ystävänpäivänä
 Siltasaarenkatu 11 C 47

tervetuloa!


Galleristi, kuraattori, ripustaja työssään


KotiGalleria T47 taustakuva


Yksi uusista töistä, syksyn parempi työ...


Palaan pian blogiin ja kerron lisää. Miten Näyttely onnistui ja miten vältän vaipumasta uuteen masennukseen. Soittakaa ja tulkaa pistäytymään!
Juhani 0451046767