perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kesää ja saunaa odotellessa

Taidenäyttely kotona on ohi tältä vuodelta. Olihan se aika rankkaa, mutta vuoden kuluttua taas uudelleen. Syksyllä, lokakuussa ripustamme syysnäyttelyn Galleria Dixiin, Uudenmaankadulle. Kolme viikkoa vielä toistaiseksi tuntematonta uutta taidetta. Ajatuksia on jo päässä, mutta tämä, pitkä ja pimeä tuotantokausi pitää ensin sulatella, ihmetellä ja aprikoida. Pidän pidennetyn pääsiäisloman ja lähden ilmeisesti Pohjanmaalle ja sieltä Savoon.





Järjestyksessä kolmas kotinäyttely päättyi komeasti Naistenpäivän konserttiin. Ensimmäisen kerran. Uusia kävijöitä katsomaan samalla tauluja. Toimii. Ehkä olisi sittenkin kannattanut kokeilla useampia erilaisia koti-iltoja. Olihan meillä yhtenä teemailtana musiikkityönohjausta seuraamassa peräti seitsemäntoista työnohjaajaa. Uniseminaari jäi järjestämättä ja menetin hyvän tilaisuuden moneen muuhunkin aiheeseen. Mutta asia kerrallaan.

Olen viime viikkojen aikana nauttinut Teatteri Kallion musiikkitarjonnasta. Juhani Styrman on toimelias, osaava ja luotsannut monta pientä, mutta virkistävää musiikki-iltaa. Niistä olen saanut vinkkejä tuleviin kotikonsertteihin. Sillä niitä pitää jatkaa. Onko ohjelmisto kamarimusiikkia, viulu, sello ja laulu suunnalla vai jotain aivan muuta? En tiedä vielä, mutta eteenpäin mennään.

Hyvänä esimerkkinä toimii ystäväni Jyrki Kalliuksen upea kotikonserttien sarja Maunulassa. Hyvin monenlaista, monimuotoista musiikkia. Viimeksi Kansallisteatterin sykähdyttävä Timo Tuominen hurmasi yleisönsä Brell tulkinnoillaan. Kaksi kelpo muusikkoa tukenaan. Ne tulkinnat koskettivat ja nostivat tunteet pintaan. Kaiken lisäksi enimmäkseen miehen omina käännöksinä.

Nyt minä lähden ensin enon luona käymään, sitten Tampereelle ja palaan blogin kirjoittamiseen  paremmalla ajalla. Kerron sitten mitä ajatuksia löysin Jaakko Löytyn konsertista. Mikä yhteys on Maunulalla ja Windhoekilla ja muuta ihmeellistä.

Hyvää viikonloppua kaikille!


torstai 5. maaliskuuta 2015

Runohaaste

Näyttely kotona sitoo ja rajoittaa normaalia elämää, mutta samalla se sähköistää. Arkipäivän energiataso nousee ja koko ajan syttyy uusia kipinöitä, uusia ituja tauluista, veistoksista tai vaikka runoista.

Vastasin kaiken touhun keskellä jopa facebookissa runohaasteeseen. Ihan ensimmäinen ajatus oli kirjoittaa itse kaikki viisi runoa, mutta sitten arvostelukyky (kriittisyys) palasi osittain ja kirjoitin vain yhden runon. Se sytytti kuitenkin pienen runoilijan minussa elämään. Se palautti halun lukea runoja ja ajatella/nähdä toisella tavalla.

Vietämme talven
siveltimet ja minä
kirjoittamalla

(Shiki Masaoka)

Minäkin voisin kirjoittaa talvella. Odotan kesää päästäkseni työstämään puuta. Veistoksia tai polttopuuta. Pääasia olla ulkona ja nikkaroida, pilkkoa, sahata, höylätä ja jos siinä syntyy taideteos niin mikäpäs siinä. Viime kesänä tulin tutuksi palokärjen kanssa. Se alkoi vastailla huhuiluuni. Lumikko pyöri uteliaana katsomassa puuhiani.

Nyt odotan vieraita (kotona) ja leivon samalla uutta leipää. Kun näyttely on ohi lähden käymään jossain. En vielä tiedä missä, mutta jossain. Aion kävellä, käydä museoissa, taidenäyttelyissä, konserteissa. Jos kohdalle osuu uimahalli,tai vaikkapa sauna. Aion saunoa, kun se on mahdollista.

Toivon, että onnistun pääsemään saunaseuran jäseneksi. Tätä kirjoittaessani huomaan, ulkona kirkastuu. Varmaankin kevät tekee tuloaan. Uusia versoja työntyy esiin kaikkialta, Ja minä asetan suuria odotuksia Ympyrätalon Galleriaan. Toiveuni. Keskeisellä paikalla Helsingin ytimessä tulisi olemaan taidegalleria, joka olisi nähtävissä ulos. Näyteikkunat ja ympäristö täynnä taidetta. Ympyrätalo kokonaisena taideteoksena osana ihmisten arkea. Sen ympäri voi kävellä. Taidetta näkisi menemättä edes sisälle. Kallion taiteilijoiden töitä. Tai vaikka tuulahdus toiselta puiolen maailmaa.

Kallio toivottaa kaikki tervetulleiksi. Niin kuin minutkin. Maalaispojan, joka muutti Oulunkylästä tänne.
Tuossa pienessä rakennelmassa tietoa tapahtumista, palveluja, kioski ja vaikka suutari ja pyöräkorjaamo.

Palaan aiheesen pian. Lisää visioita ja tuulentupia!