Miksi kirjoitan

Blogin kirjoittamiseen pitää olla syy. Joskus se on ja toisinaan taas ei. Se on hiukan samanlainen ilmiö kuin se, että joskus maalaan tai veistän. Sitten voi olla aika, etten tee mitään.

Tosin kirjoittaminen on kulkenut vielä selkeämmin aaltoina. Se liittyy suuriin murroskausiin ja muutoksiin. Tuhosin 70-luvulla monta ruutuvihkoa, jotka olin kirjoittanut täyteen runoja. Se oli mielestäni järkevää runojen tason huomioiden. Vasta nyt olen alkanut empiä. Ehkä ymmärtäisin paremmin itseäni ja kehitystäni, jos voisin vilkaista nuoren Juhanin kärsimyksiä ja intohimoja suorana lähetyksenä?

Nyt olen elämäni taitekohdassa, kun korona on pakottanut pysähtymään ja työskentelemään täysin erityksissä. Syksystä alkanut jakso on muuttunut erakkoelämäksi ja olen jo kaksi kuukautta opetellut uutta tapaa tehdä töitä, maalata ja miettiä elämääni. Kai sitä voi nimittää vaikka meditaatioksi.

Olen ihmeissäni itseni ymmärtämisen kanssa. Hyväksyn puutteellisen elämänhallintani, omituisen ajantajuni ja jatkuvan muutoksen kaikessa tekemisessä. Mutta ihmettelen tämän kaiken logiikkaa hyvin usein. Välillä tuntuu, että sulaudun luontoon. Vuodenajat vaihtuvat ympärilläni kuin television ohjelmat. 

Ehkä tämä on syy miksi kirjoitan blogia. Vaikka minua häiritsee ajatus siitä, ettei blogini ilmeisesti avaudu kaikille ja pelko siitä, ettei kukaan lue tätä.

Tässä kuvassa on tarina. Nimitin sen lapsuuden muistoni mukaan. La Pinta, la Niña ja la Santa Maria.