Kesää ja saunaa odotellessa

Taidenäyttely kotona on ohi tältä vuodelta. Olihan se aika rankkaa, mutta vuoden kuluttua taas uudelleen. Syksyllä, lokakuussa ripustamme syysnäyttelyn Galleria Dixiin, Uudenmaankadulle. Kolme viikkoa vielä toistaiseksi tuntematonta uutta taidetta. Ajatuksia on jo päässä, mutta tämä, pitkä ja pimeä tuotantokausi pitää ensin sulatella, ihmetellä ja aprikoida. Pidän pidennetyn pääsiäisloman ja lähden ilmeisesti Pohjanmaalle ja sieltä Savoon.

Järjestyksessä kolmas kotinäyttely päättyi komeasti Naistenpäivän konserttiin. Ensimmäisen kerran. Uusia kävijöitä katsomaan samalla tauluja. Toimii. Ehkä olisi sittenkin kannattanut kokeilla useampia erilaisia koti-iltoja. Olihan meillä yhtenä teemailtana musiikkityönohjausta seuraamassa peräti seitsemäntoista työnohjaajaa. Uniseminaari jäi järjestämättä ja menetin hyvän tilaisuuden moneen muuhunkin aiheeseen. Mutta asia kerrallaan.

Olen viime viikkojen aikana nauttinut Teatteri Kallion musiikkitarjonnasta. Juhani Styrman on toimelias, osaava ja luotsannut monta pientä, mutta virkistävää musiikki-iltaa. Niistä olen saanut vinkkejä tuleviin kotikonsertteihin. Sillä niitä pitää jatkaa. Onko ohjelmisto kamarimusiikkia, viulu, sello ja laulu suunnalla vai jotain aivan muuta? En tiedä vielä, mutta eteenpäin mennään.

Hyvänä esimerkkinä toimii ystäväni Jyrki Kalliuksen upea kotikonserttien sarja Maunulassa. Hyvin monenlaista, monimuotoista musiikkia. Viimeksi Kansallisteatterin sykähdyttävä Timo Tuominen hurmasi yleisönsä Brell tulkinnoillaan. Kaksi kelpo muusikkoa tukenaan. Ne tulkinnat koskettivat ja nostivat tunteet pintaan. Kaiken lisäksi enimmäkseen miehen omina käännöksinä.

Nyt minä lähden ensin enon luona käymään, sitten Tampereelle ja palaan blogin kirjoittamiseen  paremmalla ajalla. Kerron sitten mitä ajatuksia löysin Jaakko Löytyn konsertista. Mikä yhteys on Maunulalla ja Windhoekilla ja muuta ihmeellistä.

Hyvää viikonloppua kaikille!