Vastasin kaiken touhun keskellä jopa facebookissa runohaasteeseen. Ihan ensimmäinen ajatus oli kirjoittaa itse kaikki viisi runoa, mutta sitten arvostelukyky (kriittisyys) palasi osittain ja kirjoitin vain yhden runon. Se sytytti kuitenkin pienen runoilijan minussa elämään. Se palautti halun lukea runoja ja ajatella/nähdä toisella tavalla.
Vietämme talven
siveltimet ja minä
kirjoittamalla
(Shiki Masaoka)
Minäkin voisin kirjoittaa talvella. Odotan kesää päästäkseni työstämään puuta. Veistoksia tai polttopuuta. Pääasia olla ulkona ja nikkaroida, pilkkoa, sahata, höylätä ja jos siinä syntyy taideteos niin mikäpäs siinä. Viime kesänä tulin tutuksi palokärjen kanssa. Se alkoi vastailla huhuiluuni. Lumikko pyöri uteliaana katsomassa puuhiani.
Nyt odotan vieraita (kotona) ja leivon samalla uutta leipää. Kun näyttely on ohi lähden käymään jossain. En vielä tiedä missä, mutta jossain. Aion kävellä, käydä museoissa, taidenäyttelyissä, konserteissa. Jos kohdalle osuu uimahalli,tai vaikkapa sauna. Aion saunoa, kun se on mahdollista.
Toivon, että onnistun pääsemään saunaseuran jäseneksi. Tätä kirjoittaessani huomaan, ulkona kirkastuu. Varmaankin kevät tekee tuloaan. Uusia versoja työntyy esiin kaikkialta, Ja minä asetan suuria odotuksia Ympyrätalon Galleriaan. Toiveuni. Keskeisellä paikalla Helsingin ytimessä tulisi olemaan taidegalleria, joka olisi nähtävissä ulos. Näyteikkunat ja ympäristö täynnä taidetta. Ympyrätalo kokonaisena taideteoksena osana ihmisten arkea. Sen ympäri voi kävellä. Taidetta näkisi menemättä edes sisälle. Kallion taiteilijoiden töitä. Tai vaikka tuulahdus toiselta puiolen maailmaa.
Kallio toivottaa kaikki tervetulleiksi. Niin kuin minutkin. Maalaispojan, joka muutti Oulunkylästä tänne.
Tuossa pienessä rakennelmassa tietoa tapahtumista, palveluja, kioski ja vaikka suutari ja pyöräkorjaamo.
Palaan aiheesen pian. Lisää visioita ja tuulentupia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti