keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Kahden norsun tie

Olen lähtenyt seuraamaan polkua nimeltä "Kahden norsun tie". Se on myös nimi näyttelylleni, joka avataan  Galleria Dixissä, Uudenmaankatu 19,  lauantaina. Tauluja, veistoksia ja kaikessa paljon Afrikan vaikutteita, väreissä, muodoissa.

Kesä meni nopeasti vaikka kuulemma satoi, oli kylmäkin. Mietin usein miten olenkaan ajoittanut näyttelyn syksylle (taas) vaikka siitä seuraa ylikuumenemista ja (tuskan)hikeä, kun ajatukset suuntautuvat tulevan näyttelyn erinäisiin vaikeuksiin. Taulujen, veistosten toteuttamisesta puhumattakaan!

Ratkaisin ongelman osittain toiminnallisia menetelmiä käyttäen. Pilkoin puita, lämmitin saunaa. Kuokin ja raivasin pihamaata, kaadoin puita, karsin risukkoa ja pyöritin kiviä.  Pihamaalla ja rannassa saunan luona. Lisäksi tarkkailin vedenkorkeutta ja ympäröivää luontoa muutenkin. Haikein mielin katselin ensimmäistä kurkiauraa, joka suuntasi etelään.

Saunakokemuksia tuli, mutta varmaankin enemmän pohdin taiteen olemusta, tekemisen ongelmia ja kaikkea siihen liittyvää. Tänään on kulunut sataviisikymmentä vuotta Pekka Halosen syntymästä. Sibeliuksesta on puhuttu paljon ja siinä yhteydessä myös taiteen tekemisen eri puolista. Miten masennus vaikuttaa luomisprosessiin. Missä viipyy minun kahdeksas sinfoniani vai olenko saanut valmiiksi ensimmäistäkään?

Viiden vuoden kuluttua on puolestaan sataviisikymmentä vuotta Magnus Enckellin syntymästä. Tämä kultakauden mestari on haudattu Haminan vanhalle hautausmaalle. Etsimme jo kertaalleen sitä, mutta koordinaatit olivat puutteelliset ja päätimme palata asiaan myöhemmin. Kuulopuheiden mukaan hauta on jäänyt huonolle hoidolle.

Sibeliuksesta on todella puhuttu, mutta eiköhän kaikki tuon ajan taiteilijat ansaitsisi tulla muistetuiksi. Uskon, että sillä olisi tänään yhtä suuri merkitys kuin silloin , kun Suomea vasta raivattiin asuttavaksi ja kylistä rakennettiin kaupunkeja. Meidän kulttuurimme ja sivistyksemme on nuorta ja kansakuntamme historia lyhyt, mutta kunnioitettava ja arvokas.

Olemme saaneet ja ottaneet oppia ja tänään meillä paremmat mahdollisuudet siihen kuin koskaan. Maailman myrskyt ovat olleet kaukana, mutta silti olemme osaa tätä glopaalia planeettaa emmekä voi valita ainoastaa hyviä ja helppoja tapoja osallistua siihen. Tehkäämme siis parhaamme. Meillä on kaikki edellytykset rakentaa inhimillisempää maailmaa ja tulla paremmaksi, monikulttuurisemmaksi yhteiskunnaksi ilman paniikkia ja turhia pelkoja.

Ja minä valmistaudun näyttelyn avajaisiin varsin rauhallisin mielin. Näyttää siltä, että työskentely on tuottanut hyvän tuloksen. Uskon saavani esille parhaan mahdollisen kokonaisuuden -  parhaan toistaiseksi. Kyllä seuraava kerta talvella (14.2.-8.3.2016)  voi olla vielä parempi, mutta se onkin sitten KotiGallerian 4. näyttely.



Tätä taulua ei enää ole. Se on omakuva, joka on muuttunut toiseksi,
mutta minusta se kuvaa taitelijan päätä prosessin jossain vaiheessa.
Laitan uusia kuvia pian kotisivulle : www.juhanivierimaa.fi ja 
Instagramiin.
Ja facebookissa on kutsu ja kaikki! 

Tervetuloa avajaisiin! Palaan tänne raportoimaan pian.
Seuraavaksi alan tutkimaan miten selviän avajaisten jälkeisestä
masennuksesta 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti